Lähtisitkö matkalle Marsiin?

Entäpä matka purjeveneellä Atlantin yli? Osaisitko lähtiessämme sanoa tarkan päivän milloin olemme perillä?

Olen urani aikana ollut mukana sunnittelemassa ja toteuttamassa lukuisia hankkeita. Melkein kaikkia näitä muuten eri tyyppisiä hankkeita yhdistää kaksi asiaa: määränpää oli lähtiessä kaikille melko vieras ja arvio saapumisajasta osoittautui virheelliseksi.

Arvio on aina ennustus ja ihmiset ovat taipuvaisia optimismiin. Totuus kuitenkin on, että jos kaikki osapuolet olisivat olleet täysin rehellisiä omasta arviostaan työmäärän suhteen, useimmat hankkeista olisivat todennäköisesti jääneet aloittamatta. Näin jälkiviisaana voidaan toki todeta, että osaa hankkeista ei oikeastikaan olisi kannattanut aloittaa.

Esimerkki hankkeesta, jonka ei olisi kuulunut koskaan alkaa, alkoi vuonna 2014 kun Juha Ruokangas otti minuun yhteyttä. Hänen kansainvälinen liiketoimintansa pyöri jo melko edistyksellisten verkkopalveluiden avustamana, mutta nuo palvelut olisivat pian asiakkaiden ulottumattomissa, koska niiden toteuttamissessa käytetty teknologia oli tulossa iltaan. Tapasimme ja keskustelimme vaihtoehdoista. Heitin ilmaan ajatuksen täysin uudesta lähestymisestä, joka olisi työläs, mutta myöskin ns. futureproof. Ja kuten useita kertoja aikaisemminkin, ehtymätön usko teknologian mahdollisuuksiin tempasi kokouksen osapuolet mukaansa mitä villeimpään tulevaisuuden fantasiamaailmaan. ”In the future, everything is 3D”, totesin. Totesin myöskin että palaan asiaan kustannus-/aikataluarvion kanssa.

Tuossa palaverissa hahmoteltu ratkaisu ei ole toteutunut vielä tähänkään päivään mennessä. Nyt siis seitsemän vuotta myöhemmin. Osia siitä on toki julkaistu matkan varrella, mutta kokonaisuutena alkuperäinen ratkaisu, jota lähdimme korvaamaan, joutui palvelemaan henkitoreissaan vielä vuoden 2020 loppuun asti, kunnes lopulta oikeasti lakkasi olemasta. Teimme toki tuolloin myös arvion projektin kustannuksista ja aikatalusta, muistan niistä vain sen, että olin samaan aikaan erittäin innoissani ja erittäin kauhuissani.

Näin jälkikäteen on selvää, että suunnitelmamme oli kaikin puolin epärealistinen, eikä missään suhteessa käytettävissä olleisiin todellisiin resursseihin. Arviot valitusta teknologiasta ja sen käyttöönotosta olivat täysin ylioptimistisia. Tiedettiin siis, että jossain on eilen keksitty vene, muttei oltu purjehdittu käytännössä koskaan. Toisaalta, ei ollut juuri kukaan muukaan.

Matka onkin ollut välillä hyvin raskas. On tullut hetkiä jolloin on tehnyt mieli luovuttaa. Maata ei näy, tulemmekohan koskaan perille? Eväät on syöty ja vesi lopussa. Myös paluumatka pitenee päivä päivältä. Pitäisikö kuitenkin kääntyä takaisin? Oliko kaikki tämä aivan turhaa. Alkaako kuullostaa IT-projektilta?

Emme kuitenkaan kääntyneet takaisin. Nyt, ”in the future”, alkaa näyttää siltä että ”everything is 3D”, oikeasti ja uurastus alkaa kantaa hedelmää. Palkitsevinta on ollut nähdä kuinka rohkea visiomme toteutui ja avaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, joita emme edes silloin osanneet kuvitella. Ja mikä parasta, nyt muut voivat ihastella uhkarohkeaa seikkailuamme. Katso täältä missä olemme tällä hetkellä.

Lähtisitkö mukaan jos sanoisin, että emme ehkä koskaan palaa?

Palatessani muistoissani takaisin palaveriimme vuoteen 2014, uskon että kaikki mukana olleet meistä jo tuolloin sisimmissään tiesivät lähtevänsä pelkälle menomatkalle. Innostus ja rohkeus kuitenkin voitti epäilykset ja pelon. Oltiin menossa jonnekin. Vuosien kokemuksella, tämä on mielestäni ainut tapa henkisesti valmistautua teknologisesti kunnianhimoisiin hankkeisiin. Tai oikeastaan yhtään mihinikään hankkeisiin. Let’s go to Mars.